Herrojen herkkua

Saimme tässä taannoin suuren paketin. Sieltä löytyi tällainen:



Itselleni aivan uusi tuttavuus. Tiedätkö sinä, mikä kala tämä on? Minulle paketin avaaminen oli lähinnä järkytys. Odotin ensinnäkin ihan normikokoista kalaa, mutta tämän pituus huiteli jossakin metrin korvilla. Harmi, kun ei tullut mitattua. Hillittömän kokoinen. Toisekseen.. Sehän näyttää ihan delfiiniltä eikä delfiiniä voi syödä... No okei, hiukan rumempi kuin delfiini, mut ei tällä ole suomuja niin kuin normikalalla. Sampi on tämän kalan nimi.

Sampi on luukala, eikä sillä ole ruotoja. Fileeraus vaati siis hiukan googletusta ensi alkuun. Samoin piti googlettaa, mitä sammesta voi tehdä. Kokeilimme kolmella tavalla: Paistoimme uunissa, pannulla ja savustimme. Kaikkialla kirjoitettiin, että sampi on parasta savustettuna. Uskoin, että hyvää varmasti, kuten savustetut kalat aina, mutta että kyllähän se nyt muullakin tavalla tehtynä hyvää on. No... Täytyy tunnustaa, että kyllä ne tekstit oli oikeassa. Sampi todellakin on parasta savustettuna. Muulla tavoin en sitä enää lähtisi kokeilemaan. Ihan ok kala nimenomaa savustettuna, mutta kyllä mä lohesta silti enemmän tykkään edelleenkin.

Sammen mukana saimme tällaisen arvopurnukan:

Ihan aitoa oikeaa kaviaaria. Kuulin, että sammen kaviaari maksaa tonnin kilolta. Eli tämä purkki kustantaa satasen. En uskonut. Googletin taas ja kyllä se niin vain on. Ja tämä on vielä halpaa kaviaaria. Kalleimmat olivat jotain 21 000 kilolta. :O Herrojen herkkua - todellakin!


Kun tilaisuus kerran tuli, niin tehdäänpäs tämä ihan kunnolla. Ostin lisää mätiä ja teimme vertailua. Onko kaviaari hintansa väärti?

Kaviaarin kanssa pitää tarjota blinejä ja vodkaa. En tiennyt, missä kaupassa on blinit, onko niitä edes, enkä ehtinyt jäädä metsästämään. Oli tarkoitus tehdä niitä itse, mutta tenavien käytyä nukkumaan vasta muistin, että niitä piti tehdä. En sit enää viitsinyt ruveta leipomaan, kun oli vain se ilta aikaa syödä mäti-iltapala kahden isännän kanssa. Paahtoleipä sai kelvata. Pakko oli kokeilla ruisleipääkin ja se tosiaan on liian vahva leipä, jos tarkoituksena on maistella mätiä. Vodkan jätin suosiolla isännälle, yök...

Hankin kaviaarin (yläkuvassa musta) rinnalle vertailtavaksi siian mätiä (keltainen), kylmäsavustettua lohen mätiä (oranssi) sekä kokeilun vuoksi myös merilevävalmistetta (punainen vasemmalla).

Nams nams mums mums. Noooo? Voittiko kaviaari?



Merilevävalmisteesta riittäköön maininta, että ostin sitä ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Ehdoton ykkönen niin omasta kuin isännän mielestä on tuo kylmäsavustettu lohen mäti. Ihana savun maku kruunasi sen. Oli tosi hyvää. Kahden viimeisen välillä jäin itse arpomaan. Kumpi tuli toiseksi. Isäntä hetken mietittyään pisti kaviaarin kakkoseksi. Minusta kaviaari oli koostumukseltaan hauska, se oikeastaan suli suuhun. Tosi pehmoinen. Lohen mäti taas rapsahtelee suussa rikki. On huomattavasti paljon kovempi. Maussa en kuitenkaan osaa pistää siikaa ja kaviaaria paremmuusjärjestykseen. En varsinaisesti tykännyt kummastakaan. Ehkä kaviaari voitti koostumuksensa vuoksi. Onko se tuhannen euron arvoista? Noh.. Annetaan herrojen syödä herrojen herkut jatkossakin. Mie syön jotain parempaa. :P